Mulla on nyt viimesen viikon aikana vähän kasaantunut nää vitutuksen aiheet ja alotetaan nyt ensimmäisestä, eli koulusta. Toivoin siis ennen tänne tuloa että pääsisin sellaseen kouluun jossa vaihtarit ei oo jokavuotista juttua ja että opettajat sekä oppilaat puhuisi mulle mahdollisimman paljon japania, ettei tarvitsisi käyttää englantia ollenkaan. No tää toive ei tietenkään toteutunut - mun koulussa on, kuten oon maininnut, tällä hetkellä kolme muutakin vaihtaria - ennen neljä ja kahden viikon ajan jopa seitsemän. Englantia puhuvia opettajia sekä oppilaita on mun mieleen ihan liikaa, nää englantia puhuvat japanilaiset opettajat nimittäin usein puhuu mulle sitä englantia koska ne olettaa että en pärjää japanilla ja ulkomaalaiset opettajat tietty puhuu englantia kun ne on ulkomaalaisia. Joudun siis päivittäin käyttää englantia muitten vaihtareiden sekä opettajien kanssa... ei kuulunu mun suunnitelmiin ja se ärsyttää.
Toiseks, mun koulu sattuu olemaan joku rikkaitten lapsosten spesiaalikoulu niin niillä on varaa lähettää mut yliopiston japanintunneille. Ei se mua hirveesti haittaa normaalisti, mitä nyt joudun olee päivittäin 2h poissa koululta (-.-) mutta nyt kun kaikilla muilla loppui jo opiskelu ja kesäloma on ihan just täällä ja mun oletetaan edelleen käyvän niillä oppitunneilla vaikka mulla on klubin treenit samaan aikaan niin voi että tekis mieli kirkua aina välillä. Ymmärtäisin tän jos oisin itse pyytänyt päästä niille tunneille mutta koska mut pakotetaan niille mulla ei valinnanvaraa ole... Itse olisin paljon tyytyväisempi jos saisin olla mun luokan kanssa niiden tunneilla.
Valitin tästä sitten ääneen muiden vaihtareiden ollessa paikalla ja sain moitinnat että "sun pitäis olla onnellinen että saat tollasen tilaisuuden, me ei saada käydä niil tunneilla! et sä oo tänne tullu tanssii vaan opettelee japanii!!"(Näiden toisten vaihtareiden japaninkielen taso ei muuten riitä yliopistotunneille vaan ne saa yksityistunteja...) Joo-o, en oo kyllä tullu tänne sitä varten et opiskelen japanii yliopistolla muitten ulkomaalaisten kanssa, voin tehä sitä ihan Suomessakin jos huvittaa.
Musta myös tuntuu siltä että ne tunnit ei auta mun japanin kielen taitoja lähes yhtään, mitä nyt ehkä sen verran että pystyn ymmärtämään mitä oudoimmatkin ulkomaalaisaksentit (paitsi sillä yhellä on niin kiero aksentti että en suoraan sanottuna saa mitään selvää). Oon tähän asti opiskellut itsekseen ja en muutenkaan tykkää siitä että mua korjaillaan (iskä on ehkä huomannut tälläisen luonteenpiirteen), huomaan mieluummin itse omat virheeni ajallaan. Lisäks tykkäsin siitä että sain opiskella japania just sillä tahdilla kuin mua itseäni huvitti, mut nyt multa on viety sekin vapaus (: Japanin opiskelusta on tullut mulle tosi ärsyttävää ja se nyt sitten on johtanut siihen että en vapaa-ajalla kyllä erityisemmin kirjoihin/kumoneihin koske ja pyysin jopa mun vanhempia lähettää mulle kolmos- ja neloskurssin pitkän matikan kirjat että saan jotain muuta kouluun liittyvää tekemistä. Saatan alkaa kertailemaan ranskaa netissä kun kuulostaa tällä hetkellä paljon houkuttelevammalta kuin japaninopiskelu - mä kun mun nykyisellä tasolla pärjään jo ihan missä vaan elämän normaalitilanteissa.
Viimeseks vielä tällästä nirsolapsivalitusta, en nimittäin vaan jaksa tätä japanilaiseen peruskotiruokaa viime aikoina. Ravintolaherkut kuten gyoza, sushi yms menee kyllä ja vähänkin tavallisesta poikkeavat perusruuat (esim curry rice ja hayashi rice) kans mutta se perussetti - misokeitto, riisi, salaattisysteemi ja pääannos - on niin puuduttava (x_x) Alkaa riisi maistua pahville ja misokeitto tympii. Lisäks noi pääannokset aina välillä ei vaan meinaa mennä mun kurkusta alas - ei siks että se ei ois hyvää edes, jotenki vaan ällöttää. Onks tälle joku järkevä syy, en nimittäin tiiä. Ok, tää on enemmän poikkeus kuin sääntö mut silti jännäilen aina vähän kun meen syömään että mitäköhän ruokaa on. Kuukausittainen gyoza-päivä on kuukauden paras päivä ruokapuolella kyllä, rakastan gyozaa. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, tykkään kyl suurimmasta osasta ruuista, mut mulla on vaan kaikki ärsytys nyt patoutunut niin pitää nyt tääkin päästää ulos.
Joten kyllä, en voi valehtelematta sanoa että ei oo vähän koti-ikävä. Oppinut kyllä arvostamaan sitä huoletonta ja helppoa elämää Suomessa ihan eri tavalla, ei tarvii pohtia että onkohan ok tehä näin ja näin ja kukakohan mulle vois suuttuu jos teen tälleen. Oon myös valittanut että suomen kieli on perseestä niin pitkään kuin jaksan muistaa mutta nyt kun käytän pelkkää japania ja englantia oon huomannu kuinka paljon paremmin pystyn ilmasemaan omia tunteitani puhuessa suomea.
Tähän tylsän kuvattoman valituspostauksen loppuun voin kyllä sanoa että vaikka nyt tää postaus ei ehkä siltä vaikuta, mulla on edelleen tosi kivaa. En ois voinu saada parempaa hostperhettä, ne on ihania ja ei oo kyllä vielä kertaakaan ollut ahistava olo perheen takia enkä usko että tulee olemaan. Oon saanut koulussa tosi mukavia kavereita sekä mun luokalta, vähän toisilta luokiltakin että tanssiklubista! En nyt sanois että mulla on koossa porukka jonka luokse voin aina mennä mutta oon sopinut hengailla tosi monien kavereiden kanssa ja on tosi monia joiden kanssa en oo vielä sopinut mitään mutta tuun todellakin sopimaan mun jäljellä olevien kuuden kuukauden aikana!
...Mihin ihmeeseen tää aika on mennyt, kun mulla on enää 6kk jäljellä?
No comments:
Post a Comment