2年G組42番

Eka kokonainen kouluviikko onkin jo ohi joten kirjotellaan nyt sitten jotain siitäkin.

Kuten mä jo olen aikaisemmin maininnut, mun koulu täällä Japanissa on yksityinen lukio nimeltään 成蹊高等学校 (Seikei Koutou Gakkou) eli lyhyemmin vaan Seikei. Koulu sijaitsee kävelymatkan päässä Kichijojin juna-asemalta, vaikkakin itse menen kouluun bussilla. Koulumatkaan mulla menee kävelyineen päivineen päivästä riippuen 30-40 minuuttia, koska vaikka mun bussi menee ihan koulun kampuksen ovelle kävelymatka yliopistorakennuksen edessä olevalta portilta yläaste- ja lukiorakennukselle kestää melkein 10 minuuttia. Oon muuten täällä ollessani ruvennut hiihtää ihan hirveetä vauhtia, vaikka oon Suomessa aina se joka valittaa että kävelkää hitaampaa mä en jaksa juosta teidän perässä. Tai ehkä japanilaiset vaan on vielä muakin hitaampia kävelemään.

Tie bussipysäkille

Tän blogipostauksen nimestä jotkut on voinutkin jo ehkä päätellä, että mun luokka on tosiaan 2年G組 eli lyhyemmin vaan 2G. Meidän koulussa on siis luokat A-H, yhteensä 8 luokkaa kaikilla kolmella vuosiluokalla. Kakkosten luokilla on kaikilla 41 oppilasta, mutta tietääkseni A ja G on poikkeuksia - meitä on nimittäin 42. Jokaisella oppilaalla on oma numero ja ne menee sukunimen perusteella vähänniinkuin aakkosjärjestyksessä... mutta koska Japanissa ei varsinaisesti käytetä samoja aakkosia kuin meillä niin toi sana nyt kyllä johtaa ehkä harhaan. Mä oon siis meidän luokan oppilas numero 42, koska mut on vaan laitettu viimeseks. Tää taitaa koskee kaikkia viittä meidän koulun vaihtaria. Tää tarkoittaa myös sitä että mun paikka luokassa on viimesessä rivissä, ihan oikealla (mun omasta näkökulmasta), ihan luokan takaoven vieressä.

Oppiaineita mulla on aika spesiaali valikoima, sillä mun lukujärjestys on tosiaan tehty mua varten eikä se ole sama kuin koko muulla luokalla. Englannin, matikan, biologian, modernin japanilaisen kirjallisuuden, kotitalouden (? ei vastaa Suomen köksää btw) ja liikunnan tunneilla oon mun luokkalaisten kanssa. Enkussa ja matikassa kaikki luokat on jaettu kolmeen eri tasoon, enkun tunnit mulla on sen parhaantasoisen enkunryhmän kanssa ja matikan tunnit oon keskitason kanssa. Näissä kahdessa (tasojen perusteella) ja liikunnassa (tytöt/pojat) G- ja H-luokat on yhdessä. Oon siis mahdollisimman paljon mun oman luokan kanssa, jotta saan tutustua niihin ja viettää aikaa niitten kanssa, mutta tän lisäksi mulla on tällä hetkellä viikoittain kalligrafiaa lukion ykkösten kanssa, koulun järjestämiä japanintunteja vaihtareille sekä "homeroom" meidän vaihtareiden ja vaihtarivastaavan opettajan, mr. Millenin kanssa.

Painoa sanoille tällä hetkellä, sillä saattaa käydä niin että mä ja Alan (AFS-vaihtari jenkeistä) mennään Seikei Daigakun (yliopiston) japanintunneille yliopiston vaihtareitten kanssa, koska meidän ja Zoen sekä Marian (muut meidän neljänhengen japaninryhmän vaihtarit) tasoero on niin suuri että meno on joko liian hankalaa niille tai liian helppoa meille. Mulla siis vaihtuu todennäköisesti lukkari niin että käyn joka päivä 90min oppitunneilla yliopiston puolella.

Koulupuku (talviversio) ja liikkavaatteet (lyhyillä housuilla)

Koulun puolesta mä saan siis koulupuvun (talvihame, kesähame, talvipaita, kaks kesäpaitaa ja toi huivirusetti - sukkia, kenkiä ja laukkua koskien on säännöt mutta ne saa suht vapaasti hankkia mistä vaan ja (melkeen) millaset vaan. "Talvella" eli lokakuusta toukokuun loppuun asti saa pitää mustaa/tummansinistä cardigania tai sweateria en osaa suomee...), liikuntavaatteet joissa on mun nimi kirjailtuna, sisäkengät, saliliikkakengät, tenniskengät, koulukirjat ja koska koulu haluaa että teen JLPTn (Japanese Language Proficiency Test, tason N5-N1 saan itse valita) ensi joulukuussa, ne maksaa mulle myös sen kokeen ilmoittautumismaksun sekä kokeeseen valmistautumista varten oppikirjat.  Mun tietääkseni YFU maksaa mun koulumatkat, mutta jos ne ei maksaisi mun koulu maksaisi ne mulle. Mun hostäidin mukaan Seikein ala-aste on rikkaiden lapsille, ylä-aste suht rikkaille ja suht fiksuille, lukio fiksuille ja yliopisto on 普通 eli 'normaali'. Että näin.

Kouluruokahan täällä ei ole ilmaista, mutta meillä voi koulusta ostaa ruokalasta suht halvalla (noin 250-350yen) ruokaa. Koulussa on kans juoma-automaatteja, joita on muuten täällä Japanissa ihan kaduilla kans... Mun hostäiti tekee joka aamu mulle obenton eli pakatun lounaan joka on yleensä riisiä, vähän lihaa jossain muodossa sekä vihanneksia/salaattia. Ruokalassa on yleensä aika täyttä kans mutta suurimmaks osaks täällä syödään lounas omassa kotiluokassa luokkalaisten kanssa.

Mun bentoboksi.

Monista vaihtariblogeista saa aina kuulla siitä miten ympärillä hoetaan että vautsi vähän söpö ja suurinpiirtein kiljutaan kun kävelee ohi ja kaikki tulee kuorona esittelemään itsensä, mutta mulla ei kyllä tälläistä tapahtunut. On täällä mun sinisiä silmiä kehuttu ja tultu sanomaan että harou mai neimu izu... mutta aika vähän. Ei oo ollut olo kuin näytöseläimellä missään vaiheessa, mun koulussa ollaan selvästi suurimmaks osaks totuttu vaihtareihin ja tosi monet on asunut itsekin ulkomailla, joko olleet vaihtarina tai vanhempien työn puolesta. Englantia hyvin puhuvia oppilaita on kans suht monta ja mua onkin ohjailtu näiden luokse vaikka ei tarvitsisi kun kyllä mä sillä japanilla pärjään...

Oon kans esitellyt itseni tähän mennessä jo ainakin neljä kertaa, kolme kertaa luokassa ja kerran koko lukiolle. Ensin homeroomin aikana kaikki laitettiin esittelemään itsensä, piti puhua minuutti itsestään. Onnistuin ja sain pitkät ja kovat aplodit. Hyvä minä. Pidensin vaan vähän sitä puhetta minkä olin valmistellut ja jonka sitten esitin tossa pari päivää sitten koko lukiolle luokkien televisioista näkyvän livelähetyksen kautta. Fancy. Sain muuten sen jälkeen tosi monta kommenttia taas kuinka mun japani on tosi hyvää. Kiitos, kiitos. Bilsan opettaja laittoi myös kaikki esittelemään itsensä ja kertomaan jotain joka jotenkin liittyy biologiaan, eli kaikki kertoi onko niillä lemmikkejä vai ei. Onnistuin tässäkin hyvin, hyvä minä. Myös enkunopettaja laittoi mut esittelemään itseni koko englanninryhmälle, tällä kertaa vaan englanniksi.

 

Japanissa klubiaktiviteetit koululla on tosi yleisiä ja suurin osa oppilaista on jossain klubissa. Toiset harjottelee lähes joka päivä, toiset käy klubeissa kerran viikossa. Klubit on tosi hyvä tapa saada lisää kavereita luokan ulkopuolelta joilla on samoja mielenkiinnon kohteita, joten päätin itsekin jo aikoja sitten että liityn johonkin klubiin. Koulun jälkeen jään siis neljä kertaa viikossa koululle 15.30-18.30 koska tanssiklubilla on treenit ma, ke, to, la. Lauantaisin treenit on oikeastaan 13.30-18.30, mutta koska en oo vielä virallisesti liittynyt vaan periaatteessa oon vasta kokeilemassa en viime lauantaina jäänyt noinkaan pitkäksi aikaa. Seikein tanssiklubi on aika hyvätasoinen ja tosi iso - kakkosia ja kolmosia on yhteensä 48 ja ykkösiä liittyy vielä kuten myös kolme kakkosta - kaks vaihtaria ja yks tyttö mun luokalta.

Vaikka mua väsyttää aamulla ja mua väsyttää illalla, mun jokainen lihas on kipeä (oon harrastanut urheiluu aktiivisesti viimeks kaks? kolme? vuotta sitten) ja mun polvessa on lähes nyrkin kokoinen mustelma (saatte tän tarinan ehkä ens kerralla, please look forward to it) elämä on ihanaa ja oon tosi onnellinen että oon täällä. Mulla on kaikki hyvin ja koti-ikävää en ole potenut, joten älkää kotiväki huolehtiko liikoja.

Fiiliksiä kuukauden jälkeen (?)

Oonks mä nyt ollut täällä sen neljä viikkoa jo? Mulla on nyt kyllä ajantaju jo vähän sekasin... Unohtelen koko ajan että mikä viikonpäivä on. Ehkä se nyt tästä helpottuu kun koulu alkoi viimeinkin...

Blast from the past!! (4vk sitten otettu kuva Suomiporukasta.)

Onkin mennyt jo vähän aikaa tosta mun viime postauksesta, ja siihen suurin syy on se että mun rakas puhelin jonka toin mukanani Suomesta ja jonka oli tarkoitus toimia mun kamerana ja musiikkisoittimena kuten myös kapulana jolla pääsen nettiin wifin avustuksella meni rikki (-: Suoraan sanoen ärsytti sen muutaman ekan päivän ilman minkään mallista puhelinta. Ei se nyt muuten, mutta kun sakurat alkoi päästä täyteen kukkaan ja mulla ei ollut mitään millä kuvata... Mulla ei ollut tarkoitus hankkia mitään kallista kapulaa täällä oloajaksi, mutta kun japanilaiset rakastaa LINE-nimistä KIKin ja WhatsAppin ja tiesminkä tapaista appia jota en enää pystynyt käyttämään mun omassa puhelimessa hankin sitten itselleni japanilaisen prepaid smartphonen. Eihän se halpaa lystiä ole mutta se toimii nyt myös mun kamerana.

Minuutin kävely kotoa, kuva otettu mun japanipuhelimella jee

Voin rehellisesti sanoa että mulla on mennyt nää päivät täällä tosi hyvin. Kulttuurishokkia en oo kokenut oikeestaan...varsinaisesti missään muodossa vielä? Tai ehkä en oo vaan älynnyt että se on kulttuurishokkia. Ainoo mikä tekee aina välillä tiukkaa on ruoka. Yliannostus riisiä ja misokeittoo ei ole mua haitannut, mut oon ehkä sittenkin nirsompi ruoan suhteen kuin mitä aattelin. Aina välillä nolottaa vähän jättää paloi lihasta, jotkut nahkat, vihannekset tai limaset merilevät syömättä mutta totesin kahden perättäisen päivän jälkeen jolloin iltaruoka teki tiukkaa että on parempi että vaan jätän ne syömättä enkä yritä väkisin vetää riisin kanssa alas ja olla yökkimättä.

Meillä ei muuten myöskään oikeastaan kukaan juo mitään ruuan kanssa, paitsi mulle yleensä annetaan vesilasi kun sanoin että yleensä juon jotain ruuan kanssa. Teetä juodaan kyllä pitkin päivää aina välillä, oli se sitten lämmintä milk teata, normaalia teetä tai macchaa eli (kunnon) vihreetä teetä. Yleisesti ruoka on ihan hyvää, sillon kun en saa jotain alas vika on mussa eikä siinä. Ei mun hostäiti oo siitä mulle valittanut, nauraa aina vaan vähän kun jätän jotain kerran koskettuani syömättä ja sanoo että "ei tainnut maistua". Eikä mun lautaselle niitä mistä sanon ettei tuu onnistuu niin enää uudestaan sitten ilmesty.

Ei mul oo muit kuvii ku näit sakura kuvii

Ja valehtelematta, mun lempiruokaa täällä on länsimaalaiset ruuat. Eilen illalla teki niin mieli Kotipizzan kanakotzonee et ei herranjumala. Kello oli melkeen 12 keskellä yötä ja mä makasin sängyssä ja mietin et voi kun sais kanakotzonen. Ei sillä että en tykkäis japanilaisesta ruuasta, kyl tykkään - mut suurimmaks osaks mun lempparit täällä on niitä ruokia mitä ei saa päivittäin... Länsimaalainen (pasta!! pizza!! mosburgerin hampparit ja ranskikset!!) , sushi (ei me sitä joka päivä syödä toisin kuin te ehkä aattelette!!) ja gyoza (maman mukaan gyozaa on noin kerran kuukaudessa, seuraavaa kertaa odotellessa).

Parasta on kuitenkin melonpan ("leipää" more like pullaa ihan törkeen hyvää suosittelen maistamaan jos ootte Japanissa) ja kylmä milk tea jota saa pulloissa hintaan n.140 jenii eli about eurolla. En haluu ees ajatella elämää ilman näitä enää </3 Oon myös maistellut japanilaisia herkkuja ja tykännyt niistä, esim youkania ja daifukua. Ichigo daifuku eli mansikkadaifuku on kyllä näistä perinteisistä japanilaisista herkuista ykkössuosikki!! Perinteisestä japanilaisesta puheen ollen, en oo vieläkään maistanut nattoa. Kyl mä viel joskus...

Pokémon melonpan♡

Kielen kanssa on varmaan kaikilla vaihtareilla vaikeuksia, koko vuoden ajan. En mäkään ilman minkäänlaisia vaikeuksia oo päässyt - en nimittäin tiedä/muista miten Suomen verosysteemi toimii ja yritäppä nyt sitten vastata kysymyksiin siitä japaniksi kun et osaisi edes omalla äidinkielellä vastata. Välillä menee puolet lauseesta ohi ja sit räpsytän silmii ja katon kummastuneena että mitäs kun tulee blackout ja en osaa sanoo et anteeks nyt meni kyl ohi voitko toistaa. Multa kysyttiin että kauanko oon ollu Japanissa ja vastasin että 10 kuukautta koska kuulin et kaunka tuun olemaan Japanissa. Seuraavana päivänä sitten sen ollessa vieressä multa kysyttiin että millon tulin tänne ja vastasin että 17. maaliskuuta ja se katto mua vähän kummastuneena kunnes seuraavien kysymysten jälkeen näytti älyävän että jokin eilen sen kysyessä multa meni multa ohi... ahaha.

Oon kuitenkin tosi ylpee siitä miten hyvin oon pärjännyt pelkällä japanilla tähän asti. Perheen kanssa me käytetään pelkkää japania, englantia oon käyttänyt eniten sillon kun oon auttanut Asakoa sen englannin läksyissä. Koulussa (josta kirjotan ihan erikseen ens viikolla) kun mulle tullaan juttelemaan englanniksi ja vastaan japaniksi tai joku vieressä oleva joka tietää mut jo sanoo että "Anni puhuu kyllä sujuvasti jo japanii!!"  niin ihmetellään et wow miten sä oot noin hyvä japanissa miten pitkään oot opiskellu ymmärätsä kaiken mitä mä sanon ja näinpoispäin. Oon kyllä kieltämättä puhunut englantiakin aika paljon koulussa - meitä on 5 vaihtaria mun koulussa ja australialainen vaihtarivastaava opettaja.

Mun piti oikeesti kirjottaa tässä postauksessa enemmän kaikesta mitä oon tehny ja missä oon käynyt ja koulusta mutta tästä ruoka&kieli blahblahblah jutusta tuli niin pitkä että jätän ne ens kertaan. Ja koululle voisin omistaa ihan kokonaisen postauksen koska siitä onkin aika paljon sanomista... Eipä mulla tässä muuta.