Fiiliksiä kuukauden jälkeen (?)

Oonks mä nyt ollut täällä sen neljä viikkoa jo? Mulla on nyt kyllä ajantaju jo vähän sekasin... Unohtelen koko ajan että mikä viikonpäivä on. Ehkä se nyt tästä helpottuu kun koulu alkoi viimeinkin...

Blast from the past!! (4vk sitten otettu kuva Suomiporukasta.)

Onkin mennyt jo vähän aikaa tosta mun viime postauksesta, ja siihen suurin syy on se että mun rakas puhelin jonka toin mukanani Suomesta ja jonka oli tarkoitus toimia mun kamerana ja musiikkisoittimena kuten myös kapulana jolla pääsen nettiin wifin avustuksella meni rikki (-: Suoraan sanoen ärsytti sen muutaman ekan päivän ilman minkään mallista puhelinta. Ei se nyt muuten, mutta kun sakurat alkoi päästä täyteen kukkaan ja mulla ei ollut mitään millä kuvata... Mulla ei ollut tarkoitus hankkia mitään kallista kapulaa täällä oloajaksi, mutta kun japanilaiset rakastaa LINE-nimistä KIKin ja WhatsAppin ja tiesminkä tapaista appia jota en enää pystynyt käyttämään mun omassa puhelimessa hankin sitten itselleni japanilaisen prepaid smartphonen. Eihän se halpaa lystiä ole mutta se toimii nyt myös mun kamerana.

Minuutin kävely kotoa, kuva otettu mun japanipuhelimella jee

Voin rehellisesti sanoa että mulla on mennyt nää päivät täällä tosi hyvin. Kulttuurishokkia en oo kokenut oikeestaan...varsinaisesti missään muodossa vielä? Tai ehkä en oo vaan älynnyt että se on kulttuurishokkia. Ainoo mikä tekee aina välillä tiukkaa on ruoka. Yliannostus riisiä ja misokeittoo ei ole mua haitannut, mut oon ehkä sittenkin nirsompi ruoan suhteen kuin mitä aattelin. Aina välillä nolottaa vähän jättää paloi lihasta, jotkut nahkat, vihannekset tai limaset merilevät syömättä mutta totesin kahden perättäisen päivän jälkeen jolloin iltaruoka teki tiukkaa että on parempi että vaan jätän ne syömättä enkä yritä väkisin vetää riisin kanssa alas ja olla yökkimättä.

Meillä ei muuten myöskään oikeastaan kukaan juo mitään ruuan kanssa, paitsi mulle yleensä annetaan vesilasi kun sanoin että yleensä juon jotain ruuan kanssa. Teetä juodaan kyllä pitkin päivää aina välillä, oli se sitten lämmintä milk teata, normaalia teetä tai macchaa eli (kunnon) vihreetä teetä. Yleisesti ruoka on ihan hyvää, sillon kun en saa jotain alas vika on mussa eikä siinä. Ei mun hostäiti oo siitä mulle valittanut, nauraa aina vaan vähän kun jätän jotain kerran koskettuani syömättä ja sanoo että "ei tainnut maistua". Eikä mun lautaselle niitä mistä sanon ettei tuu onnistuu niin enää uudestaan sitten ilmesty.

Ei mul oo muit kuvii ku näit sakura kuvii

Ja valehtelematta, mun lempiruokaa täällä on länsimaalaiset ruuat. Eilen illalla teki niin mieli Kotipizzan kanakotzonee et ei herranjumala. Kello oli melkeen 12 keskellä yötä ja mä makasin sängyssä ja mietin et voi kun sais kanakotzonen. Ei sillä että en tykkäis japanilaisesta ruuasta, kyl tykkään - mut suurimmaks osaks mun lempparit täällä on niitä ruokia mitä ei saa päivittäin... Länsimaalainen (pasta!! pizza!! mosburgerin hampparit ja ranskikset!!) , sushi (ei me sitä joka päivä syödä toisin kuin te ehkä aattelette!!) ja gyoza (maman mukaan gyozaa on noin kerran kuukaudessa, seuraavaa kertaa odotellessa).

Parasta on kuitenkin melonpan ("leipää" more like pullaa ihan törkeen hyvää suosittelen maistamaan jos ootte Japanissa) ja kylmä milk tea jota saa pulloissa hintaan n.140 jenii eli about eurolla. En haluu ees ajatella elämää ilman näitä enää </3 Oon myös maistellut japanilaisia herkkuja ja tykännyt niistä, esim youkania ja daifukua. Ichigo daifuku eli mansikkadaifuku on kyllä näistä perinteisistä japanilaisista herkuista ykkössuosikki!! Perinteisestä japanilaisesta puheen ollen, en oo vieläkään maistanut nattoa. Kyl mä viel joskus...

Pokémon melonpan♡

Kielen kanssa on varmaan kaikilla vaihtareilla vaikeuksia, koko vuoden ajan. En mäkään ilman minkäänlaisia vaikeuksia oo päässyt - en nimittäin tiedä/muista miten Suomen verosysteemi toimii ja yritäppä nyt sitten vastata kysymyksiin siitä japaniksi kun et osaisi edes omalla äidinkielellä vastata. Välillä menee puolet lauseesta ohi ja sit räpsytän silmii ja katon kummastuneena että mitäs kun tulee blackout ja en osaa sanoo et anteeks nyt meni kyl ohi voitko toistaa. Multa kysyttiin että kauanko oon ollu Japanissa ja vastasin että 10 kuukautta koska kuulin et kaunka tuun olemaan Japanissa. Seuraavana päivänä sitten sen ollessa vieressä multa kysyttiin että millon tulin tänne ja vastasin että 17. maaliskuuta ja se katto mua vähän kummastuneena kunnes seuraavien kysymysten jälkeen näytti älyävän että jokin eilen sen kysyessä multa meni multa ohi... ahaha.

Oon kuitenkin tosi ylpee siitä miten hyvin oon pärjännyt pelkällä japanilla tähän asti. Perheen kanssa me käytetään pelkkää japania, englantia oon käyttänyt eniten sillon kun oon auttanut Asakoa sen englannin läksyissä. Koulussa (josta kirjotan ihan erikseen ens viikolla) kun mulle tullaan juttelemaan englanniksi ja vastaan japaniksi tai joku vieressä oleva joka tietää mut jo sanoo että "Anni puhuu kyllä sujuvasti jo japanii!!"  niin ihmetellään et wow miten sä oot noin hyvä japanissa miten pitkään oot opiskellu ymmärätsä kaiken mitä mä sanon ja näinpoispäin. Oon kyllä kieltämättä puhunut englantiakin aika paljon koulussa - meitä on 5 vaihtaria mun koulussa ja australialainen vaihtarivastaava opettaja.

Mun piti oikeesti kirjottaa tässä postauksessa enemmän kaikesta mitä oon tehny ja missä oon käynyt ja koulusta mutta tästä ruoka&kieli blahblahblah jutusta tuli niin pitkä että jätän ne ens kertaan. Ja koululle voisin omistaa ihan kokonaisen postauksen koska siitä onkin aika paljon sanomista... Eipä mulla tässä muuta.