Mulla ei oikeasti ole mitään erityistä päiviteltävää, mitä nyt kouluun liittyviä käytännön asioita on taas selvitelty vähän enemmän ja muuta sellasta kivaa... Mutta teki taas mieli purkaa fiiliksiä niin mikäs siinä.
Oon siis hoitanut alta mun viimesen koeviikon ennen lähtöä, お疲れ様!! Eikä se kai niin huonosti mennyt vaikka omasta mielestäni alisuoritinkin ton mantsan ykköskurssin ja enkkukin ois voinut mennä paremmin mutta kattoo nyt mitä numeroita sieltä tulee, koenumerot tiiän mutta kurssinumerohan ei siitä kokonaan ole kiinni... Nelosjaksossa suoritan siis neljä kurssia (matikka, ranska, ruotsi & enkku) jotka saan opettajien mukaan suoritettua ennen lähtöä ja tehtyä kokeen etukäteen. ✧*｡٩(ˊωˋ*)و✧*｡
✯✯✯
Viime aikoina oon miettinyt että vaikka mä joka päivä oon ihan innoissani "tänään enää xx päivää jäljellä!!" niin tää ei oo vieläkään oikein alkanut tuntumaan todellisuudelta? Pääsin sentään vähän lähemmäksi todellisuuden tunnetta ton meidän orientaatioleirin avulla ja meidän YFU-vaihtariporukan Facebook-ryhmä on kyllä ihanaa vertaistukea. Mulla on oikeasti toi Japaniin lähteminen ja vaihtoon lähteminen molemmat ollut jo aika kauan sellasena unelmana ja että saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla... Ei se vaan tunnu todelliselta? Ehkä mä sit lentokentällä tajuan että se tulee oikeasti tapahtumaan. Että mä oon oikeasti lähdössä Japaniin ja mä olen siellä sen 10 kuukautta. Että mä oikeasti puen siellä joka aamu sen mun nelos-vitosluokan unelmien sailorfukun päälle ja meen bussilla kouluun jossa mulle puhutaan vaan japania. Että mä oikeasti asun vain noin tunnin junamatkan päässä Shibuyasta, 109-kauppakeskuksesta ja ties mistä muista paikoista Tokiossa jossa oon halunnut käydä. Tai en mä ehkä vielä lentokentälläkään sitä tajua. Oon jo nyt varautunut että itken sitten silmät päästä kun pitäisi sanoa perheelle ne heipat. Ehkä sit kun kävelen ulos sieltä lentokoneesta Japanin päässä ja nään ensimmäisen mainoksen jossa tunnistan joko Arashin tai AKB48 jäseniä...
 |
| ihana suomalainen talvi jota ei tuu ikävä ja eilisen päiviä-lähtöön kuva |
Oon myös meilaillut mun hostäidin (/hostsiskojen) kanssa jo muutamaan kertaan ja oottelen taas innoissani uutta vastausta (´･ω･`) Kirjoittelin tosiaan sinne päin japaniksi jo ekasta meilistä lähtien ja sieltä tuli sitten kaksi vastausta englanniksi, joista toisessa multa kysyttiin että haluanko että ne kirjottaa mulle japaniksi koska tunnun aika hyvin ymmärtävän. No mä sanoin sitten (tietysti) että joo mielellään ja seuraavassa meili oli sitten kokonaan japaniksi, ja mun siskot oli myös molemmat kirjottaneet mulle pienet viestit ja varsinkin nuorempi kyseli kaikkee ja olin ihan innoissani kun vastasin sille että joo kyllä mä tykkään vuoristoradoista ja shoppailusta ja että ei, meidän luota ei näy revontulia.
✯✯✯
Viisumia en oo vielä hakenut (oottelen vielä tommosta paperia joka Japanista päin pitäis mulle tulla ennen kun voin sen mennä hakemaan), KELA-juttuja ei oo vielä hoidettu, japania en osaa läheskään yhtä paljon kuin haluisin osata ja en omista edes matkalaukkua vielä. Hommat siis hoidossa. Kavereitakin pitäs vielä ennen lähtöä nähdä ja mä stressaan ihan turhista jutuista jo nyt... Onks tää normaalia!?
Toi kaikki stressi ja panikointi on ihan normaalia :D Itsehän pakkasin loppujen lopuksi sitten päivää ennen lähtöä (kai?) ja käsimatkatavarat 30min ennen kentälle lähtöä ja ihan hyvin sillä pärjäsi. Turhasta stressaaminen on tuttua, muistan myös itkeneeni viimeisen viikon aikana melkein joka yö kun valvoin liian pitkään ja mietin sitä, miten pian se lähtö on ja kuinka en vain ole valmis.
ReplyDeleteSitä Japanissa oloa ei välttämättä tajua edes siellä — kentällä ollessa on ihan sekaisin ja hei ne vessat kannattaa naritalla tsekata HETI, haha. Me rynnättiin vessaan ja vaan naurettiin ja oltiin kamalia gaijineita, koska kaikki tuntui niin absurdilta. Muistan istuneeni bussissa matkalla orientaatioon ja mietin vaan, etten todellakaan ymmärrä olevani Japanissa, se iskoistui päähän ehkä siinä vaiheessa kun pääsi perheeseen ja oli asunut siellä jonkun aikaa. Koulun alkaminen realisoi kaikkea aika hyvin, koska sen seifukun pukeminen ja junassa muiden seifukuun pukeutuneiden seassa oleminen oli niin outoa.
Muiden vaihtarien vertaistuki on parasta ja se on ihanaa kun voi jakaa hehkutuksen ja surut — niitäkin nimittäin tulee viimeistään ennen lähtöä enemmän kuin todennäköisesti. Oi vitsi, olisinpa lähdössä itsekin vasta nyt, mutta ehei. Kaikesta siitä on jo kaksi vuotta...
Hyvää odottelua sulle ja älä hätäile turhia, COE tulee kun on tullakseen ja sen viisumin saa jossain tunnissa (jos ei ole ruuhkaa). Pakata ehtii viimeisinä päivinä ja Japanissa ollessaan ei vaan ymmärrä mistään mitään, kaikki on niin absurdia :D
ah ihanaa en oo sekoamassa ja ihan päätön :') tuun olemaan ihan sekasin siellä heti...nauran varmaa ittekseni että onko tää ees totta vai unta.
Deleteja toi vertaistuki on kyllä tullut huomattua, on ihana että on ihmisiä joille puhua ihan turhistakin vaihtoon liittyvistä jutuista ja huomata että en oo ainoo joka miettii ihan kaikkee mahollista haha.
kiitos!! eiköhän se sieltä tule, vaikka tietysti ottaisin mieluummin huomenna kun kaks päivää ennen lähtöä... :') oon jo varautunut että pakkaus mulla jää kyllä viime tippaan kuten aina....hups.